Selvänä junassa

Oli tarkoitus eilen matkustaa takaisin turkuun ihan selvinpäin, joten en junaan ostanutkaan olutta enkä ottanut rahaa ravintolavaunun houkutuksia varten, lähes pettämätön suunnitelma!
Tottakai röökikopissa oli ystävällisiä Tapaninpäivän matkustajia jotka tarjosi vodkasta lähtien juotavaa...ei mennyt kun hetki ja huomasin juoksevani tampereen asemalla kaljakauppaan ja helvetillisellä kiireellä takaisin junaan etten myöhästy, en myöhästynyt en...Uskomaton krapula!!!
Glögillä korjaillaan ja odotellaan pelonsekaisin tuntein maanantain työvuoroa, ei taas tule olemaan helppoa pienen loman jälkeen, onneks vaan keskiviikkoon asti duunia ja sit pieni ansaittu tauko ja taas ollaan juhlimassa!!

Joulu ohi?

Tiedetään että monen mielestä joulu jatkuu ties minne asti, mutta kyllä minä olen vakaasti sitä mieltä joulu loppuu aatto-iltana! Toki heikkopäinen syöminen saa jatkua edelleen, mutta kyllä se muuten on sitten siinä, saa loput päivät palautua stressistä joka aiheutuu kohtuuttomasta joulun hehkutuksesta, sehän alkaa vasta...jumalauta jo marraskuussa!
Tässä sitä odottelen junani lähtöaikaa, vielä on aikaa tasottaa uskomatonta turvotusta tuosta aivan liiasta syömisestä. Mikä helvetti on että aina, AINA pitää syödä kerralla vähintään tuplat siihen ruoka määrään verrattuna jonka normaalisti syö, "otanpa vielä tuosta ja tuosta...kyllä vähän tuota laatikkoa mahtuu lautaselle, oijoijoi onhan siinä tilaa vielä punajuurelle", omaa tyhmyyttä.
Lienee viisainta ottaa perinteisten matkajuomien sijaan asemalle mennessä apteekista jotain juotavaa laksatiivia, jos tampereen kohdalla korkkaisi pullon ja toivoisi että kerkeää turkuun ja kotiin asti ennen "synnytystä". Jos nyt ei sitten kerkeä niin anteeksi teille jotka asutte toijala-loimaa välillä radan läheisyydessä, jos siellä haisee paska niin vika löytyy minusta.

No sentään voisi taas laskea, luultavasti minuutteja, kuinka kauan menee että ensimmäinen tekee tupakkakopissa sen legendaarisen puheenavauksen; "onpa huono ilmastointi täällä" tai "eihän täällä tartte omaa polttaakkaan". Lähes joka matkalla noita kliseitä kuulee ja voin sanoa että tulee matkustettua junalla aika usein, no hauskaahan se vain on kuulla samaa kommenttia jokaisen suusta!
Mielenkiintoa riittää myös siihen kuinka monen stressi purkautuu vittuilulla ja raivareilla yms.mielenosoituksella junassa kun on muutaman rentouttavan keskimmäisen veroluokan oluen nauttinut ravintolavaunussa tai kassistaan, niitäkin veijareita mahtuu pitkälle matkalle.
Kotimatkaa odottaen...

Auttava käsi

Aloitanpa vuodatukseni tällä jokapäiväisellä ennakkoluulojen kuninkaalla!
Matkustin pari päivää sitten junalla keski-suomeen vanhempieni luokse joulun viettoon ja kas kummaa junassa oli todellakin väkeä laidasta laitaan. Junan saapuessa eräälle asemalla olin juuri palaamassa tupakkakopista paikalleni kun vaunun ovien luona oli kohtalainen tukos, tukoksen syynä oli vanha mummeli joka ei saanut nostettua itse kaikkia laukkujaan (painavia) pois junasta ja pyyteli kovasti anteeksi heikkouttaan ja hitauttaan. Lähimmistä "kanssamatkustajista" jotka oli auttamisetäisyydellä voidaan mainita seuraavat: Noin 45-vuotias hienosti pukeutunut pariskunta yhden ison matkalaukun kanssa, n.35-vuotias "insinööri"-lookin perikuva selkäreppuineen, tilanteesta silminnähden hermostunut ja malttamaton hienostorouva sekä n.kolmekymppinen oluelle tuoksahtava, joskaan ei humalainen, tatuoitu, mustahiuksinen "luultavasti narkomaanirikollinen" mies...ja mitäs tapahtuikaan kaikkien katsellessa!?
Kukaan ei auttanut mummelia, tuskailivat kun kukaan ei pääse eteen ei taakse koska mummi ei saa laukkujaan pois junan käytävältä ja muitakin olisi poistumassa kyseisellä asemalla, ja uusia matkustajia olisi halukkaina tulemaan kyytiinkiin!
Loppujen lopuksi mummoa autoin minä, tuo tatuoitu takkutukka joka muiden mielestä on luultavasti rikollinenkin ja potentiaalinen mummon ryöstäjä! Autoin ihan siksi että halusin, ei minua vittujakaan kiinnosta pääseekö nämä muut nyt vai heti pois junasta/junaan, eikä minun tilanteessa ollut valittamista, ei minulla ollut kiire vielä minnekkään joskin hieman vilu tuli t-paita päällä siinä vaunujen välissä.
Nostin mummon kantamukset asemalaiturille, sain suuret kiitokset ja joulun toivotukset palkkioksi, parhain kaikista oli muiden ilme kun sanoin että "minä voin auttaa kerta muut ovat kädettömiä".

En kaipaa palkintoa teostani, mutta pohtikaa nyt jumalauta niitä ennakkoluuloja kun näette seuraavan kerran "oudon" näköisen ihmisen, se outo saatta olla juuri se ainoa joka jää seuraksesi ja soittaa apua kun olet liukastunut tiellä katkaisten jalkasi!!
...enkä ole "narkomaanirikollinen", ihan työssäkäyvä "muusikonretku".
Kiitos!